Lillumista

Eilen pulahdimme ystävän kanssa Flamingon kylpylän mineraalialtaisiin. Aikaa kului myös erilaisissa saunoissa hyörystyessä ja siinä sivussa nautittiin ihanat mango-ananas smoothiet. Olen ollut Flamingon kylpylässä muutaman kerran aikaisemminkin ja todennut paikan täydelliseksi rentoutukseksi tällaiselle yhdistelmälle vilukissaa ja vesipetoa. Lämpöä, hämärä valaistus, hyvää seuraa eikä kiire mihinkään.

Kuvan altaassa soi veden alla musiikki. Tällä kertaa tosin listalla oli suht hirveää panhuilumusiikkia.
(kuva: täältä)

Lillumisen lomassa puhuttiin läpi kaikki maailman asiat. Ja minä jos kukaan osaan puhua.
Yksi lukuisista aiheista oli se, että miksi ihmeessä tällaisia paikkoja ei ole Suomessa enempää. Tällä meidän ilmastolla luulisi kuumien altaiden ja saunojen vetävän väkeä. Räntäsateen keskeltä ei tarvitsisi lentää etelään, vaan vain suunnata kylpylän suloiseen lämpöön.

Harmi vaan, että ainakin meikäläisen budjetissa kylpyläreissun hinta tuntuu aika suolaiselta. Onneksi pääsymaksun hinnalla saa kylpylässä olla ihan niin kauan kuin vain itse (aukioloaikojen puitteissa) haluaa. Itse toivoisin kuitenkin kylpylälle omaa pukuhuonetilaa ja sinne esimerkiksi jotain kivaa pientä kosmetiikkaa, kuten vaikka vartalovoidetta vieraiden käyttöön. (nimimerkillä jos vietät vedessä neljä tuntia, iho on ihan korppua).

Olo kotona oli kuitenkin raukea ja pehmoinen. Sekä todella nälkäinen! Elimistö kai kuvitteli pikku polsikimisen isommaksikin liikunnaksi.

Haa!

Aloin lukea vanhoja tekstejäni. Olin ihan unohtanut, mitä kaikkea tänne blogiin on tullutkaan räpellettyä. Täällähän on kaikkea järkevääkin. Viimeisin teksti yllätti myös ajankohtaisuudellaan. Samoja tunnelmia on koettu viimeisien kuukausia aikana taas uudestaan.
Nyt on kuitenkin kevätaurinko alkanut paistaa ja tarkoitus keskittyä elämässä kaikkeen kivaan. Josko positiivinen asenne toisi mukanaan positiivisia asioista. Yritän siis opetella elämään päivä kerrallaan huolehtimatta liikaa asioista, joihin en itse voi vaikuttaa.

Tässä muutama arjen uutuus, josta tulee hyvä olo:

 - Pilatessivusto, jonka ansiosta liikunta maistuu ja lihakset on tuskissaan. Tästä kaikki lähti:

- Nostalgisessa puuskassa aloin etsiä lapsuuden yhtä suosikkisarjaa netistä. Erinäisen googlauksen jälkeen sarjan nimeksi paljastui Lady Lady! Lisätutkimuksilla löysin Youtubesta ensimmäiset osat ruotsiksi dupattuna. 

Ruotsinkielisten jälkeen siirryin katsomaan sarjaa auttavalla espanjallani. Jutut on niin simppeleitä, että minäkin pysyn mukana! Höpöhöpösarjan katsominen muuttui kielitreeniksi.

Myöhemmin tosin löysin sivuston, josta pystyy katsomaan VHS:llä julkaistujen animesarjojen suomidubbauksia. Lady Ladyn suomenkieliseen versioon on hennottu palkata jopa kaksi näyttelijää, jotka lukevat kaikki rooliit. Katsominen sisälsi paljon repeilyä ja kauhistelua siitä, miten lapsena kaikki on kelvannut. Tyytyväisenä palasin espanjankielisen version pariin.

Työttömyyden sietämätön keveys

Mä voisin mielelläni tutkia sitä, mitä työttömyys tekee ihmisen psyykkeelle. Sitä, miten normaalisti aktiivisen ihmisen pään täyttää apatia.
Aamu alkaa liian usein kello 12 päivällä. Kun on lukenut sähköpostin, facebookin, uutissivut ja todennut, että tänäänkään ei ole tullut yhtään sopivaa työpaikkaa hakuun, voi loppupäivän pohtia, mitä tekisi. Vai tekisikö mitään.
Koti on kaaoksen vallassa. Siivoaminen tuntuu kauhean raskaalta. Kaupassakäynti on iso operaatio, johon menee koko päivän energia. Ulos ei viitsi mennä, jos siellä on kylmä, tuulee tai sataa. Sekaisesta kodista tulee turvapaikka, jonka seinien sisällä ei tarvitse ajatella, miten aika kuluu ja kohta on kesä.

Työttömänähän voisi toteuttaa itseään. Harrastaa ja nähdä ihmisiä. Olisi aikaa siivota koti vaikka joka päivä. Suorituskeskeiselle ihmiselle pelkkä oleminen ei kuitenkaan anna nautintoa. Paitsi silloin, kun työpäivän jälkeen rojahtaa sohvalle katsomaan telkkaria ja voi hyvällä omatunnolla tiskata vähän myöhemmin.

Muuttoa tekemässä

Tästä alkaa kesän kestänä osa-aikaturkulaisuus. Hämeenlinna ja vankilamuseo kutsuvat. Kesän lopulla on ehkä edessä ns. oikea muutto Helsinkiin. Eli tämä oli mahdollisesti viimeinen päivä, jolloin tämä asunto on ainoa kotini.
Itse muuttaminen sujuu tahmeasti. Pakkaaminen on hankalaa, kun ei millään oikein tiedä, mitä uudessa kaupungissa tavitsee. Miten sitä voi päättää tänään, minkä vaatteen haluaa laittaa päälleen ensi viikolla? Ja siirtääkö suurimman osan meikeistä työkotiin vai meikkaako kunnolla vaan vapaa-ajalla. Entä miten osaa laittaa ruokaa keittiössä, josta tuntuu puuttuvan kaikki oikeaan ruoanlaittoon tarvittava. Missä lämmitetään ruoka ilman mikroa? Tällaisin sitä pyörittelee päässään. Onneksi kaikkea ei tarvise viedä mukanaan heti. 
Hämeenlinnasta tunnen tällä hetkellä yhden ihmisen. Kämppikseni. Äitini. Tästä syytä netillisen kannettavan hankkiminen vaikutti järkevältä, jotta edes virtuaalisesti voisi pitää yhteyttä ihmisiin. Kannetava tuli postissa. Ostettiin nettitikku. Tikku kaataa koneen. Ei nettiä. Viikonloppuna pitää suunnata Elisan liikkeeseen riehumaan, että mitä helvettiä. Positiivinen fiilis siis kaiken kaikkiaan.
No tämän kaiken äärimmäisen tärkeän pohdinnan keskellä unohtaa onneksi jännittää ensimmäistä työpäivää. 

Halloween

Tämänvuotinen halloween vietettiin maailman eli Vantaan Reunalla mökkipahasessa ilman vettä ja vessaa. Karmaisevat tunnelmat sopivat oikein hyvin juhlan tunnelmaan. Ajatelkaa nyt millaista on ajella halloweenin viettoon mutkaisia metsäteitä pikku Micralla, kun yö vaan synkkenee ja sumu nousee.

Meikäläinen pukeutui 1920-luvun vetimiin. (joissa tajusin viettäneeni jo aika monet samansuuntaiset pippalot.)


Tässä todistusaineistoa myös iltaan varten tekemästäni pelottavasta kakusta. Ulkonäöstä huolimatta maku oli mainio.

Mistä tietää saaneensa aivotärähdyksen...

Kuten useat rakkaat ystäväni tietävät, minulta saa usein suhteellisen oikeellisia neuvoja terveydenhoidon suhteen. Tämä ei johdu yksinomaan hyvästä kasvatuksesta vaan siitä, että testaan taudit ensin itse ennen neuvojen antamista. Tässä seuraa siis reportaasi lievästä aivotärähdyksestä.

1. Ensimmäinen oire: Päähän sattuu. Joka puolelle.
2. Toinen oire: Päähän nousee kuhmu ja kampaus näyttää huonolta.
3. Kolmas oire: Pyörryttää ja on vaikea kohdistaa katsetta.
4. Neljäs oire: Autossa tulee paha olo.
5. Viides oire: Äänet muuttuvat yllättäen hyvin koviksi. Oven sulkeminen kuulostaa laukaukselta.
6. Kuudes oire: Nukahtaa istualtaan sohvalle.
7. Seitsemän oire: Kirjoittaa asiasta naamakirjaan, muttei saa aikaiseksi täysin järjellisiä lauseita.

Jälkiseurauksena on hetkellinen älykkyysosamäärän lasku ja kauneudenhoidollisia ongelmia:
On miltei mahdoton keskittyä mihinkään. Voi tehdä vain yhtä asiaa kerralla. Unohtaa jatkuvasti, mitä oli tekemässä ja mihin laittoi tavaransa.
Kestää hetki tajuta, että sinulle puhutaan. Kestää hetki tajuta, mitä puhuja sanoo. Kestää hetki ajatella, mitä pitäisi vastata. Kestää hetki saada asia sanotuksi.
Nukuttaa ja väsyttää. Vuorotellen
Hiuksia ei voi pestä normaalisti, koska päähän ei voi koskea saati laskea siihen suoraan vettä. Kestokampauksena toimii löysä letti.
Ovenkarmi, seinät ja yleensäkin kiinteät esineet lähestyvät yllättävällä nopeudella. Varjoja pelästyy, kun tottuu siihen, että meinaa koko ajan törmätä johonkin.
Kahvihuoneessa tekee mieli pyytää ihmisiä hiljenemään, koska puhe kuulostaa yleiseltä älämölöltä. Harkitsee vahvasti korvatulppia.
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: Unohtaa kaiken osaamansa ruotsin, mikä vaikeuttaa suuresti kielellä kommunikointia.

Kakku ja polttarit

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen ajattelin esitellä äärimmäisen laajalle lukijajoukolleni ihmeen:
Ensimmäinen täytekakkuni yli kymmeneen vuoteen (kuten myös ensimmäinen onnistunut täytekakku ikinä. Kädet tutisten väänsin myös koristukset. Kerman pursotus on ensikertalaiselle hirveän jännittävää!



Kakun ohjetta voi kalastella Katin kammarista.

Tämä kakku ei kuitenkaan suunnannut aivan oikeisiin 50-vuotispippaloihin vaan polttareille. Ensimmäisiä kertoja vilisi viimeviikolla silmissä, koska nämä olivat elämäni ensimmäiset polttarit, joissa olin juhlimassa ja kaiken päälle vielä kaason roolissa. Ohjelmassa oli ensin liveroolipeli, jonka aiheena olivat vanki-pulsu-noidan 50-vuotisjuhlintaa noitavankilan yhteisötiloissa. Tämän jälkeen meikälainen vetäisi porukalle tanssitunnin. Oli hyvin mielenkiintoista opettaa isoa lössiä tuttuja ihmisiä. Tanssin jälkeen mentiin morsiussaunaan, jossa härskit kansanlaulut nostattivat kattoa. Tunnelma pysyi korkeuksissa myös saunomisen jälkeen, kun nautimme ensin boolia sekä iltapalaa ja sitten suuntasimme paikalliseen homobaariin valtaamaan tanssilattia. Morsiamen tunnelmia löytyy täältä:

Mahtava ilta ihanien ystävien parissa!