Tästä alkaa kesän kestänä osa-aikaturkulaisuus. Hämeenlinna ja vankilamuseo kutsuvat. Kesän lopulla on ehkä edessä ns. oikea muutto Helsinkiin. Eli tämä oli mahdollisesti viimeinen päivä, jolloin tämä asunto on ainoa kotini.
Itse muuttaminen sujuu tahmeasti. Pakkaaminen on hankalaa, kun ei millään oikein tiedä, mitä uudessa kaupungissa tavitsee. Miten sitä voi päättää tänään, minkä vaatteen haluaa laittaa päälleen ensi viikolla? Ja siirtääkö suurimman osan meikeistä työkotiin vai meikkaako kunnolla vaan vapaa-ajalla. Entä miten osaa laittaa ruokaa keittiössä, josta tuntuu puuttuvan kaikki oikeaan ruoanlaittoon tarvittava. Missä lämmitetään ruoka ilman mikroa? Tällaisin sitä pyörittelee päässään. Onneksi kaikkea ei tarvise viedä mukanaan heti.
Hämeenlinnasta tunnen tällä hetkellä yhden ihmisen. Kämppikseni. Äitini. Tästä syytä netillisen kannettavan hankkiminen vaikutti järkevältä, jotta edes virtuaalisesti voisi pitää yhteyttä ihmisiin. Kannetava tuli postissa. Ostettiin nettitikku. Tikku kaataa koneen. Ei nettiä. Viikonloppuna pitää suunnata Elisan liikkeeseen riehumaan, että mitä helvettiä. Positiivinen fiilis siis kaiken kaikkiaan.
No tämän kaiken äärimmäisen tärkeän pohdinnan keskellä unohtaa onneksi jännittää ensimmäistä työpäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti