Mä voisin mielelläni tutkia sitä, mitä työttömyys tekee ihmisen psyykkeelle. Sitä, miten normaalisti aktiivisen ihmisen pään täyttää apatia.
Aamu alkaa liian usein kello 12 päivällä. Kun on lukenut sähköpostin, facebookin, uutissivut ja todennut, että tänäänkään ei ole tullut yhtään sopivaa työpaikkaa hakuun, voi loppupäivän pohtia, mitä tekisi. Vai tekisikö mitään.
Koti on kaaoksen vallassa. Siivoaminen tuntuu kauhean raskaalta. Kaupassakäynti on iso operaatio, johon menee koko päivän energia. Ulos ei viitsi mennä, jos siellä on kylmä, tuulee tai sataa. Sekaisesta kodista tulee turvapaikka, jonka seinien sisällä ei tarvitse ajatella, miten aika kuluu ja kohta on kesä.
Työttömänähän voisi toteuttaa itseään. Harrastaa ja nähdä ihmisiä. Olisi aikaa siivota koti vaikka joka päivä. Suorituskeskeiselle ihmiselle pelkkä oleminen ei kuitenkaan anna nautintoa. Paitsi silloin, kun työpäivän jälkeen rojahtaa sohvalle katsomaan telkkaria ja voi hyvällä omatunnolla tiskata vähän myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti