lauantai 28. marraskuuta 2009

Kun olin aivan piän!

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiönpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
Forssan keskussairaalassa helmikuisena aamuyönä.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Kaksi iiisoa veljeä. Hirmu suuria on.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Ensin olin perhepäivähoidossa, josta siirrätin itseni tarhaan. Koska siellä oli enemmän tyttöjä...

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?

Kake suomenpystykorva tuli meille, kun oli neljä. Ja Aleksi maailmanvaltias (kissa) noin vuotta myöhemmin. Kovasti ikävä kumpaakin karvaturria.


5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Meillä ei auto liikkunut, jos ei turvavyöt olleet kiinni. Siinä oli kuulemaa sellainen mekanismi. Turvaistuinta ei kyllä ollut, vaan sellainen koroketyyny. Ja kyllä, me kinattiin siitä ketä saa istua etupenkillä. Tosin koko perheen ollessa liikeellä minut pienimpänä komennettiin aina takapenkin keskipaikalle.


6. Oliko sinulla mielilelua?
Mörri sininen pehmolelu on ollut ykkönen siitä lähtien, kun sain sen isältä sillä ehdolla, että menen joka ilta yhdeksältä nukkumaan. Se asuu nykyään meikäläisten makkarin pöydällä.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Presidentti tai kioskinmyyjä. Hivenen ääripäistä nämä vaihtoehdot. Veljellä ja isällä on vieläkin veto päällä tuosta presidenttihommasta. Potkukelkka on vedon panoksena.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Kai minä kiltti olin. Välillä ujo ja välillä huomionkipeä prinsessa. Onneksi oli veljiä, ja tottui jakamaan asioita niin ei minusta muodostunut ihan mitään tänne-kaikki-heti- hirviötä.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Meillä avain oli aina tietyssä paikassa kotona piilossa. Ei tarvinut kantaa mukana. Ja minä leikin ympäri metsiä, en pihoja.

10. Nukuitko valot päällä?
Jossain vaiheessa kyllä. Iso loisteputkivalo piti olla päällä ja sitten minä menin peiton alle nukkumana, kun se häikäisi. Onneksi tämä vaihe meni ohi.

11. Lempilastenohjelmasi?
Ensimmäinen lemppari oli Maija Mehiläinen ja Taotaosta tykkäsin myös. Sitten tulivat Muumit Maailman ympäri 80 päivässä. Kaikkia myös nauhotettiin ja osasin itse laittaa videot pyörimään. Olipa kerran Amerikasta tykkäsin myös.

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
Muistan kyllä. Isä saattoi vähän matkaa, mutta koululle menin yksin. Paljoa muuta en muista, kuin että en tykännyt istumapaikastani luokan perällä. Olin myös kovin ihmeissäni siitä, että yksi tyttö meidän luokalla osasi jo lukea.

13. Keräilitkö jotain?
Kiiltokuvia vähän huonolla menestyksellä. Ja tarroja oikein tosissani. Niitä sitten vaihdeltiin kavereitten kanssa. Samettipintaiset tarrat olivat kaikkein arvokkaimpia.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Pidin aika tasaisesti kaikista. Piirtämisestä tykkäsin ja askartelusta. Viidenneltä alkaen lemppari oli varmaan historia.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Sekä että. Ei siitä sen enempää.

16. Mitä harrastit?
Harrastin kansantanssia, balettia ja naisvoimistelua, partiota, tyttökerhoa, kokkikerhoa ja pianonsoittoa. En kaikkia onneksi yhtäaikaa.

17. Ystäväsi?
Ennen tarhaikää parhaat kaverini olivat Jori ja Raine. Veljekset. Ja hoitotädin tyttö Jenni leikki joskus kanssani Barbeilla. Tarhassa kavereiksi tulivat oman Sinitiasryhmän tytöt. Koulussa kavereina olivat vaihtelevasti kaikki meidän luokan tytöt ja välillä alemman tai ylemmän luokan neitosen myös.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Rakastin niitä matikankirjan alussa olleita "kuinka monta tällaista löytyy kuvasta" tehtäviä. Ulkoleikin olivat myös mukavia. En hirveän hyvin viihtynyt koulussa. Meillä oli aika vanhoillinen opettaja ja minua ahdistivat kovasti kaikki jonottamiset ja seisomaannousemiset.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
No tämä tulikin jo ylempänä. Nuori ja mukava, mutta kovin tiukka. Ei oikein tajunnut meikäläisen mielenlaatua.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Sopivan tiukka mielestäni. Kyllä me aika vapaasti saatiin kasvaa. Perheen iltatähtenä sain varmaan kaikkein parhaimman kasvatuksen.

21. Miten perheesi lomaili?
Vaunun kanssa kierrettiin Suomea kaikki kesät. Ja syys- ja talvilomilla käytiin yleensä kylpylöissä tai ruotsinlaivalla. Kun oli 5-vuotias matkustettiin koko perheen voimin Lanzarotelle viikoksi.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Kalapuikot ja isän perunamuussi. Ja makaronilaatikko oli kanssa hyvää.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Ei kukaan tupakoinut missään.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Pimeää ajoittain. Ja vampyyrejä oikein tosissani. Käärmefobian juuret löytyvät myös lapsuudesta.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Ei näy olevan.


Haastan kaikki mahdolliset lukijani samaan urakkaan. Siis jos teitä sattuu kiinnostamaan tai välttelettä tenttiinlukua kuten minä.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Leipomisterapiaa

Meikäläisen rentoutumiskeinojen kärkipäähän sijoittuu ehdottomasti leipominen. Kandin täyteisen viikon keskellä pidin vapaaillan, jonka aikana leipaisin Kynsilaukkasämpylöitä.

Tämmöisia niistä tuli:



Ohjeen otin S-ketjun Ruokamaailmasta ja muokkailin sitä vähän oman kaapin antimien mukaan.

Kynsilaukkasämpylät:
(12kpl)
3 dl vesi
25g hiiva (itse tein kyllä kuivahiivalla)
1tl suola
2rkl öljy
2 valkosipulin kynttä
3dl neljänviljän hiutalieta (käytin kauraa, neljänviljan puuro on pahaa)
n. 4dl vehnajäuhoja (tai sämpyläjauhoja osa)

Päälle:
kananmunaa ja auringonkukansiemeniä

Hiiva liotetaan kädenlämpöiseen veteen (tosin kuivahiiva sekoitetaan jauhoihin paketin ohjeen mukaan). Lisätään suola ja öljy. Sitten murkatut valkosipulit. Lisätään hiutaleet ja jauhot vähitellen. Alustetaan hyvin. Annetaan kohota kaksinkertaiseksi. Tämän jälkeen vaivataan taikina ja leivotaan sämpylöiksi. Jälleen kohotentaan kaksinkertaiseksi. Sitten voitelu ja siemennys :). Sämpylät uuniin, 225 astetta ja n. 12 min uunin keskitasossa. (meidän uunilla meni kyllä pidempään)


Lauantaina päätin uskaltautua leivän tekoon. Ukkeli on jo pitkään hinkunut myslileipää. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyikin sopivan oloinen ohje.
Leipä onnistui yli odotusten. Se kypsyi! (saavutus meidän uunilla, tosin pidin sitä puoli tuntia paistoajan jälkeen jälkilämmössä) Ja se maistui hyvältä. Toinen leipä matkusti sunnuntaina isälle "kakuksi".

Tässä kuva tuloksesta.


Ohje löytyi tällä kertaa Pirkan sivuilta.
Laitoin ohjeeseen vähän vähemmän siirappia (sekä taikinaan että veteen).
Äidiltä tuli jo tilaus joulua varten. :)

maanantai 2. marraskuuta 2009

Opiskelevan opiskelijan arkea

Syy, miksi bloginii ilmestyy tekstejä hyvin harvoin johtuu yksinkertaisesti siitä, että minulle ei tapahdu mitään mainittavan arvoista. Kuitenkin ainaisena arjesta nauttimisen kannattajana ajattelin nyt kirjoittaa jostain niinkin tylsästä kuin opiskelijan arki sellaisena päivä, jolloin ylimääräisen kandityön deadline on aivan liian lähellä.

Ensinnäkin meidän normaalisi siistissä asunnossamme vallitsee kaaos. Yleisen epäsiisteyteen sortumisen lisäksi levittäydyn ympäri olohuonetta kirjapinojen ja epämääräisten lippulappusten välityksellä. Alapuolella kuva uusista elämänkumppaneistani.



Kirjaston loputon kokoelma tarjoaa minulle jatkuvalla syötöllä uusia kavereita.

Opiskeleva opiskelija unohtaa myös syömisen. Tai lähinnä unohtaa kaupassakäynnin ja sen myötä tutkii tyhjiä ruokakaappeja epätoivoisena. Tänään nautin ihastuttavan kalapuikko-täysjyväspagetti-gourmet aterian. Sitä en ehtinyt kuvata, kun oli niin nälkä. Ja se näytti aika rumalta. Jälkiruokana toimi viimeinen Drakon-karkki Virosta.

Päivän asuakaan en kehdannut kuvata. Voin kuitenkin kuvailla sen sanoin. Jalassani on siniset, jo hieman kulahtaneet kotihousut, jotka kaipaavat kovastu pesukonetta. Varpaita lämmittävät valkoruskeabeigeraidalliset polvisukat, jotka olen pihistänyt äidin sukkalaatikosta. Hehkeän yläosan taas muodostavat musta toppi ja juoponnappiin eksynyt musta kauluspaita. Hiuskoristeena pörröisen pehkon keskeltä pilkottaa ohut punainen samettinauha. Kerrassaan herttainen näky siis.

Jotta en kuitenkaan masentaisi mahdollisia lukijoitani täysin liitän mukaan päivän piristysosion.