Kun olin aivan piän!

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiönpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
Forssan keskussairaalassa helmikuisena aamuyönä.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Kaksi iiisoa veljeä. Hirmu suuria on.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Ensin olin perhepäivähoidossa, josta siirrätin itseni tarhaan. Koska siellä oli enemmän tyttöjä...

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Kake suomenpystykorva tuli meille, kun oli neljä. Ja Aleksi maailmanvaltias (kissa) noin vuotta myöhemmin. Kovasti ikävä kumpaakin karvaturria.

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Meillä ei auto liikkunut, jos ei turvavyöt olleet kiinni. Siinä oli kuulemaa sellainen mekanismi. Turvaistuinta ei kyllä ollut, vaan sellainen koroketyyny. Ja kyllä, me kinattiin siitä ketä saa istua etupenkillä. Tosin koko perheen ollessa liikeellä minut pienimpänä komennettiin aina takapenkin keskipaikalle.


6. Oliko sinulla mielilelua?
Mörri sininen pehmolelu on ollut ykkönen siitä lähtien, kun sain sen isältä sillä ehdolla, että menen joka ilta yhdeksältä nukkumaan. Se asuu nykyään meikäläisten makkarin pöydällä.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Presidentti tai kioskinmyyjä. Hivenen ääripäistä nämä vaihtoehdot. Veljellä ja isällä on vieläkin veto päällä tuosta presidenttihommasta. Potkukelkka on vedon panoksena.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Kai minä kiltti olin. Välillä ujo ja välillä huomionkipeä prinsessa. Onneksi oli veljiä, ja tottui jakamaan asioita niin ei minusta muodostunut ihan mitään tänne-kaikki-heti- hirviötä.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Meillä avain oli aina tietyssä paikassa kotona piilossa. Ei tarvinut kantaa mukana. Ja minä leikin ympäri metsiä, en pihoja.

10. Nukuitko valot päällä?
Jossain vaiheessa kyllä. Iso loisteputkivalo piti olla päällä ja sitten minä menin peiton alle nukkumana, kun se häikäisi. Onneksi tämä vaihe meni ohi.

11. Lempilastenohjelmasi?
Ensimmäinen lemppari oli Maija Mehiläinen ja Taotaosta tykkäsin myös. Sitten tulivat Muumit Maailman ympäri 80 päivässä. Kaikkia myös nauhotettiin ja osasin itse laittaa videot pyörimään. Olipa kerran Amerikasta tykkäsin myös.

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
Muistan kyllä. Isä saattoi vähän matkaa, mutta koululle menin yksin. Paljoa muuta en muista, kuin että en tykännyt istumapaikastani luokan perällä. Olin myös kovin ihmeissäni siitä, että yksi tyttö meidän luokalla osasi jo lukea.

13. Keräilitkö jotain?
Kiiltokuvia vähän huonolla menestyksellä. Ja tarroja oikein tosissani. Niitä sitten vaihdeltiin kavereitten kanssa. Samettipintaiset tarrat olivat kaikkein arvokkaimpia.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Pidin aika tasaisesti kaikista. Piirtämisestä tykkäsin ja askartelusta. Viidenneltä alkaen lemppari oli varmaan historia.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Sekä että. Ei siitä sen enempää.

16. Mitä harrastit?
Harrastin kansantanssia, balettia ja naisvoimistelua, partiota, tyttökerhoa, kokkikerhoa ja pianonsoittoa. En kaikkia onneksi yhtäaikaa.

17. Ystäväsi?
Ennen tarhaikää parhaat kaverini olivat Jori ja Raine. Veljekset. Ja hoitotädin tyttö Jenni leikki joskus kanssani Barbeilla. Tarhassa kavereiksi tulivat oman Sinitiasryhmän tytöt. Koulussa kavereina olivat vaihtelevasti kaikki meidän luokan tytöt ja välillä alemman tai ylemmän luokan neitosen myös.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Rakastin niitä matikankirjan alussa olleita "kuinka monta tällaista löytyy kuvasta" tehtäviä. Ulkoleikin olivat myös mukavia. En hirveän hyvin viihtynyt koulussa. Meillä oli aika vanhoillinen opettaja ja minua ahdistivat kovasti kaikki jonottamiset ja seisomaannousemiset.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
No tämä tulikin jo ylempänä. Nuori ja mukava, mutta kovin tiukka. Ei oikein tajunnut meikäläisen mielenlaatua.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Sopivan tiukka mielestäni. Kyllä me aika vapaasti saatiin kasvaa. Perheen iltatähtenä sain varmaan kaikkein parhaimman kasvatuksen.

21. Miten perheesi lomaili?
Vaunun kanssa kierrettiin Suomea kaikki kesät. Ja syys- ja talvilomilla käytiin yleensä kylpylöissä tai ruotsinlaivalla. Kun oli 5-vuotias matkustettiin koko perheen voimin Lanzarotelle viikoksi.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Kalapuikot ja isän perunamuussi. Ja makaronilaatikko oli kanssa hyvää.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Ei kukaan tupakoinut missään.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Pimeää ajoittain. Ja vampyyrejä oikein tosissani. Käärmefobian juuret löytyvät myös lapsuudesta.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Ei näy olevan.


Haastan kaikki mahdolliset lukijani samaan urakkaan. Siis jos teitä sattuu kiinnostamaan tai välttelettä tenttiinlukua kuten minä.

Leipomisterapiaa

Meikäläisen rentoutumiskeinojen kärkipäähän sijoittuu ehdottomasti leipominen. Kandin täyteisen viikon keskellä pidin vapaaillan, jonka aikana leipaisin Kynsilaukkasämpylöitä.

Tämmöisia niistä tuli:



Ohjeen otin S-ketjun Ruokamaailmasta ja muokkailin sitä vähän oman kaapin antimien mukaan.

Kynsilaukkasämpylät:
(12kpl)
3 dl vesi
25g hiiva (itse tein kyllä kuivahiivalla)
1tl suola
2rkl öljy
2 valkosipulin kynttä
3dl neljänviljän hiutalieta (käytin kauraa, neljänviljan puuro on pahaa)
n. 4dl vehnajäuhoja (tai sämpyläjauhoja osa)

Päälle:
kananmunaa ja auringonkukansiemeniä

Hiiva liotetaan kädenlämpöiseen veteen (tosin kuivahiiva sekoitetaan jauhoihin paketin ohjeen mukaan). Lisätään suola ja öljy. Sitten murkatut valkosipulit. Lisätään hiutaleet ja jauhot vähitellen. Alustetaan hyvin. Annetaan kohota kaksinkertaiseksi. Tämän jälkeen vaivataan taikina ja leivotaan sämpylöiksi. Jälleen kohotentaan kaksinkertaiseksi. Sitten voitelu ja siemennys :). Sämpylät uuniin, 225 astetta ja n. 12 min uunin keskitasossa. (meidän uunilla meni kyllä pidempään)


Lauantaina päätin uskaltautua leivän tekoon. Ukkeli on jo pitkään hinkunut myslileipää. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyikin sopivan oloinen ohje.
Leipä onnistui yli odotusten. Se kypsyi! (saavutus meidän uunilla, tosin pidin sitä puoli tuntia paistoajan jälkeen jälkilämmössä) Ja se maistui hyvältä. Toinen leipä matkusti sunnuntaina isälle "kakuksi".

Tässä kuva tuloksesta.


Ohje löytyi tällä kertaa Pirkan sivuilta.
Laitoin ohjeeseen vähän vähemmän siirappia (sekä taikinaan että veteen).
Äidiltä tuli jo tilaus joulua varten. :)

Opiskelevan opiskelijan arkea

Syy, miksi bloginii ilmestyy tekstejä hyvin harvoin johtuu yksinkertaisesti siitä, että minulle ei tapahdu mitään mainittavan arvoista. Kuitenkin ainaisena arjesta nauttimisen kannattajana ajattelin nyt kirjoittaa jostain niinkin tylsästä kuin opiskelijan arki sellaisena päivä, jolloin ylimääräisen kandityön deadline on aivan liian lähellä.

Ensinnäkin meidän normaalisi siistissä asunnossamme vallitsee kaaos. Yleisen epäsiisteyteen sortumisen lisäksi levittäydyn ympäri olohuonetta kirjapinojen ja epämääräisten lippulappusten välityksellä. Alapuolella kuva uusista elämänkumppaneistani.



Kirjaston loputon kokoelma tarjoaa minulle jatkuvalla syötöllä uusia kavereita.

Opiskeleva opiskelija unohtaa myös syömisen. Tai lähinnä unohtaa kaupassakäynnin ja sen myötä tutkii tyhjiä ruokakaappeja epätoivoisena. Tänään nautin ihastuttavan kalapuikko-täysjyväspagetti-gourmet aterian. Sitä en ehtinyt kuvata, kun oli niin nälkä. Ja se näytti aika rumalta. Jälkiruokana toimi viimeinen Drakon-karkki Virosta.

Päivän asuakaan en kehdannut kuvata. Voin kuitenkin kuvailla sen sanoin. Jalassani on siniset, jo hieman kulahtaneet kotihousut, jotka kaipaavat kovastu pesukonetta. Varpaita lämmittävät valkoruskeabeigeraidalliset polvisukat, jotka olen pihistänyt äidin sukkalaatikosta. Hehkeän yläosan taas muodostavat musta toppi ja juoponnappiin eksynyt musta kauluspaita. Hiuskoristeena pörröisen pehkon keskeltä pilkottaa ohut punainen samettinauha. Kerrassaan herttainen näky siis.

Jotta en kuitenkaan masentaisi mahdollisia lukijoitani täysin liitän mukaan päivän piristysosion.

Tumpelon yksinkertainen askartelunurkka

Harvinaisen rauhallisen perjantai-illan iloksi aloin askartelmaan kortteja vanhasta taidekalenterista. Juuri sopivan helppoa väkertämistä tällaiselle tumpelolle. Nipsnaps vaan kuvasta kuukaudenpäivät irti ja viivottimella viivoja taakse.

Tässä tulos:


Taustalla soi Tori Amoksen uusi albumi, joka on kiireessä jäänyt ihan liian vähälle kuuntelulle.
Tässä vähän maistiaisia:

Syysretki

Hiljaistakin hiljaisemman blogikesän jälkeen voisin avata syyskauden tallentamalla muitoja jo perinteikkääksi muodotuneelta oppiaineen syysretkeltä.

Aikaisin aamusta ylös kömpinyt matkaseurue ahtautui bussiin. Laukussa retkeäkin perinteikkäämmät pillimehut sekä mielijohteestä mukaan päässyt suklaalevyn jämä.
Pilvinen sää sai hiljalleen väistyä auringon tieltä, kun köröttelimme kohti Mietoista. Matkalla meidät paimennettiin tienvarsi kuppilaan haukkaamaan oppiaineen tarjoamat sämpylät pikavauhtia. (Kukaan ei sitten tällä pysähdyksellä käy vessassa, koska ei ole aikaa!) Tässä vaiheessa olimme siis auttamattomasti myöhässä.

Onneksi opiskelijat osaavat hotkia pullansa nopeasti, sillä matkan varsinaiseen ensimmäiseen kohteeseen Saaren kartanoon saavuimme ihan ajallaan. (huom. täällä sai käydä vessassa ja upeat vessat onkin. Yritin ottaa kuvan, mutta kopissa ei oikein ollut tilaa koko atmofäärin tallentamiseksi).
Seuraavana kuitenkin kuva itse kartanosta


Saaren kartano on Kone-säätiön omistama tutkijaresidenssi, johon tutkijat ja taiteilijat voivat päästä touhuilemaan omiaan upeissa puitteissa. Kartanossa järjestettäviin seminaareihin kannattaa myös osallistua, koska tilaisuuksissa tarjottu lounas on vertaansa vailla. :o)

Kartanon sisätilat on MTT:n muovimattosisustuksen jälkeen pistetty uuteen uusvanhaan muotoon.
Tällainen työhuone kelpaisi minullekin:


Samoin tuo tapetti:

Kartanoon tutustumisen jälkeen kuskasi bussi meidät Uuteenkaupunkiin. Paikanpäällä lounastimme eräässä opiskelijaruokalassa, johon mentiin sisään porteista. Siellä oli myös kameravalvonta. Syöminen on ilmeisen vaarallista puuhaa...
Lounaan jälkeen meille jäi hetki aikaa palloilla ihanassa ulkoilmassa. Uusikaupunki on muuten aivan ihastuttava paikka. Kauniita vanhoja puutaloja on korttelikaupalla ja uudempikin rakentaminen alkaa olla aika nostalgista matalaa ja pientä kerrostaloarakentamista. Mm. eräässä talossa seinät on päällystetty kirkuvankeltaisella muovilevyllä suoraan 70-luvulta. Onneksi se on ainoa laatuaa.

Tassuttelimme myös pienelle mäennyppylälle katsomaan tuulimyllyjä. Kuvassa mamsellituulimylly. Mielestäni kaunein tuulimyllytyyppi.



Maisemakierroksen jälkeen suutasimme Uudenkaupungin museoon. Kulttuurihistoriallinen museo on sijoitettu vanhaan tupakkatehtailijan kotitaloon, joka ei olekkaan yhtään hullumpi residenssi. Huomatkaa seuraavan kuvan alkuperäiset tapetit ja sitä seuraavan alkuperäinen kaakeliuuni.



Tässä otoksessa taas iki-ihana peili ja päätön meikäläinen.


Uudessakaupungissa tutustuimme myös Vakka-Suomen panimoon, josta en viitsinyt näppäillä kuvia. Tämä osuus matkasta oli ilmeisesti suunniteltu henkilökunnan omien ostohalujen tyydyttämiseksi. Yllättäen opiskelijaryhmä tyhjensi pienin tehtaanmyymälän lähes kokonaan.
Tosin tässä kohteessa sai taas käydä vessassa, mikä oli mieluisaa.

Uudestakaupungista suuntasimme Laitilaan. (Miksi me ei voitu mennä Laitilan panimoon. Minä olisin voinut jatkaa matkaani kassit kilisten Herran Hakkarais-limsasta). Laitilassa tutustuimme Laitilan umpipihaan. Umpipihoista ulkona oleville suosittelen Koiramäen kirjoihin tutustumista. Valitettavasti sää kääntyi tässä vaiheessa sateiseen ja jäätävään suuntaan, kuten käy aina, kun lähtee tutustumaan viileisiin ja kosteisiin talonpoikaisasumuksiin.

Kuvassa yksinäinen kukka miespihalla:



Tässä otos talon sisäpuolelta myöhemmin lisätystä porstuasta.

Ja vielä muutama otos tuvan puolelta:

Vesisade hätyytti meidät retkeläiset ehkä liiankin pian takaisin bussin lämpöön ja matka kohti Turkua sai alkaa.

Kesä, joka meni jo

Tämän ihastuttavan takatalvi/etusyksyviikon jälkeen aurinko vihdoin kurkistelee taivaalla iloisesti! Lämpömittari näyttää kuitenkin hurjaa 13 astetta...
Nyt on siis mahtava aika muistella viime viikonloppua, jolloin auringossa meinasi sulaa. Me ukkelin kanssa makoiltiin koko viikonloppu puistossa puiden varjossa. Ahkeroitiin kuitenkin aivoillamme opiskelun muodossa.
Minä fiksu ihminen kuitenkin unohdin hakea uuden tenttikirjan kirjastosta ennen sen sulkeutumista, joten jäi aikaa myös leikkiä kameralla.

Ensimmäisenä päivänä parkkeerattiin kahden ihanan kukkivan tuomen väliin.




Seuraavana päivänä kuumuus kuihdutti puiden kukat. Onneksi sain ne ikuistettua ennen katoamista.

Samalla näpsäisin vihdoin kuvan myös Italian matkalta mukaan tarttuneista kengistä. Hinta hurjat kolme euroa Parman markkinoilta!


Kenkien johdosta tämän kesän villitys minun vaatekaapissani tuntuu olevan puna-valkoinen...
Vaihtelua normaalin puna-mustan tilalle. :)

Euroviisut

Onneksi Euroviisujenkin joukkoon eksyy aina välillä joku helmi!
Viron kappale on jotain todella ihanaa. Iski taas hirmuinen hinku opiskella lisää tuota kaunista kieltä!



Tässä vielä toinen ihastus muutaman vuoden takaa: Georgia

Itaaliaa

Tuossa muutama viikko sitten tuli piipahdettua Saapasmaalla pienellä viiden päivän ekskursiolla. Ajattelinkin aloitella bloggarin uraani eräänlaisella matkareportaasilla.
Matkan varsinaisina kohteina toimivat Milano ja Parma.

Aloitetaan Milanolla:
Muodin mekkaa Milanoa haukuttiin netin ihmeellisessä maailmassa sieluttomaksi paikaksi, jossa tekeminen ja nähtävä loppuu pian kesken. Minä kuitenkin pidän kaupungista suuresti, eikä meidän matkalla aikaa ollut todellakaan liikaa. Toki Milano on suurkaupunki ja poikkeaa siis pienemmistä sekä perinteikkäimmistä pikkukaupungeista. Vilskettä kaupungin kaduilla riittää siis aamusta iltaan, mutta tunnelma on mielestäni viihtyisä. Arkkitehtuurisesti Milano on todella kaunis ja kiinnostava kaupunki, kunhan ei eksy kaikkien uusimmille toimistoalueille.


Shoppailu:
Olimme ukkelini kanssa alunperin haaveilleet täydentävämme matkalaukkujamme Milanon ostoskaduilla oikein olan takaa. Shoppailua tuli kyllä harrastettua, mutta kukkaron laihuus aiheuttaa Milanossa ongelmia. Kaikenlaista ihanaa matkailija kyllä varmasti löytää, mutta opiskelijabudjetilla ei maksella monia satoja euroja muotiluomuksista saati kolmea kymppiä suht tavallisesta puuvillapaidasta. Ongelmaksi muodostuukin se, että laatu maksaa ja halvalla saa sellaista Suomestakin tuttua hempparitavaraa. Tosin meidän ostosonneemme saattoi vaikuttaa myös vuodenaika. Italialaiset itse kun vielä käyttivät toppatakkeja ja talvikenkiä.
Ostoksista kiinnostunutta suosittelen tutustumaan Corso Buenos Airesin tarjontaan. Tämä melko pitkä katu tarjoaa lähes kaikki samat liikkeet kuin keskustan ostoskadullakin. Hinnat olivat kuitenkin vähän alhaisempia ja alennuksia näkyi enemmän. Lisäksi katu sijaitsee vain muutaman korttelin päässä päärautatieasemasta, johon myös bussit Malpensan lentokentältä saapuvat. Tmän kadun Benettonin liikkeessä oli myös ilmainen vessa! :o)
Kyseisellä kadulla törmäsimme myös yhteen outlet myymällän. Siellä oli vaikka mitä alunperin hirmuisen kallista, mutta nyt kohtuuhintaista. Esim. eräät ihanat 320 eurosa maksaneet kengät satasella. Ne perkuleet eivät vaan ihan istuneet. Olen vieläkin murtunut. Koot olivat kuitenkin meikäläisille kääpiöille liian suuria. Muutenkin Italiassa pieniä kokoja oli vaikea löytää.

Ruokaelämyksiä:
Tutustuimme italialaiseen sushiin erään sivukadun sushille pyhitetyssä lounaspaikassa. Ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista (Paitsi misokeitto. Sille hinnaksi oli lätkäsity 3 euroa.) Miinuspuoli oli se, että vain yksi työntekijä puhui englantia. Muut menivät panikkiin heti, kun lähestyimme uhkaavilla kysymyksillä, kuten voisimmeko maksaa. Jäännää oli se, että tuoreena silmien edessä valmistettu sushi maksoi vähemmän, kuin valmiiksi muovikippoihin pakattu take a way versio. Ilmeisesti aika on rahaa erityisesti lounashetkellä.
Tämän lisäksi Mialanossa ruokailimme kiireestä johtuen vain rautatieaseman panniini kojun antimilla. Vähän hintavaa, mutta monipuolista ja maukasta tarjontaa sai kyseisestä kojusta. Se oli selvasti myös paikallisten matkustavaisten suosiossa. Myös kasvisvaihtoehtoja löytyi, kun vähän tutkaili.


Suositeltavaa Milanossa:
Käppäily ja ympärilleen pällistely on mielestäni jokaisen Milanossa piipahtavat ehdoton ykkösjuttu. Muotiliikkeiden bongailun ohessa kannattaa nostaa pää kohti taivasta ja ihastella kauniita taloja, parvekkeita ja kattopuutarhoja.


Nähtävyyksistä ehdoton ykkönen on Milanon tuomiokirkko eli Duomo. Valtava goottilaiskirkko oli upea elämys. Valitettavasti sisällä ei saanut kuvata lainkaan. Eikä kyseinen pytinki ulkokuvissakaan mahdu millään samaan otokseen. Tässä yksi pieni pala:



Duomon lisäksi matkailijan kannattaa tutustua myös Galleria Vittorio Emmanueleen, jossa kaikki ökyliikkeet pitävät majaansa. Ostoskeskus on itsessään upeaa taidetta, jossa tulee toljoteltua enemmän laittiaa ja kattoa kuin liikkeitä. Sen verran tosin vilkaistiin muotiakin, että Pradan liikkeen ikkunassa olleelle koltulle löydettiin hintalapuksi 2000 euroa.

Loppuun kansatieteellisiä havaintoja Milanosta:
Italialaiset ovat keksineet kaikkia käteviä teknisiä vempeleitä. Esimerkiksi ruokakaupassa oli juuri käytöön otetty automaattiset itsepalvelu kassat. Vempeleissä sai itse vilautella viivakoodit ja kone sönkotti vastaukseksi tuotteiden nimet. Lopuksi kuuli vielä hinnankin ja sitten sai vinguttaa visaa tai leikkiä oikealla rahalla. Me tosin päädyimme kaupan ainoaan ihmisvetoiseen kassajonoon, koska emme uskoneet kielitaidon riittävän automaatin käyttöön.
Milanolaiset ovat myös keksineet maksulliset vessat, joita on vaikea huijata. Perinteiset vessan oveen asennetun maksulukon sijaan päärautatieasemalla oli otettu käyttöön uuden uutukaiset portit. Sekä miehet että naiset painelivat samoista porteista. Euro koneeseen ja kohta kaksi muovista oviläppää aukenivat ja sulkeutuivat. Jos konetta yritti huijata kahden ihmiset yhteis-pika-livahtamisella, se alkoi ulvoa. (Juu, kyllä me kokeiltiin. Eikä jääty kiinni, koska valvoja/siivoja oli liian hidas.) Pelottava kokemus.


Tästä on näköjään tullut jo sellainen sepustus, että lisää Italiasta myöhemmin...

Alku

Päätin aloittaa tämän uuden blogin, sillä vanhaan nettipäiväkirjaan ei oikein enää tule kirjoitettua. Jotenkin se on varattu pelkästään tunteille ja ajatuksille, eikä tavallisille arkipäivän asioille oikein jää sijaa. Tämän blogin tarkoitus onkin tallentaa arkisempia paloja elämästäni. Haluan jättää pienoisen piiperruksen kaikennäköisestä tavallisen elämän touhuilusta.
Olen innoissani mahdollisuudesta välillä leikkiä muotibloggaria vajaavaisella vaatekaapin sisällölläni. Välillä voin taas esittää olevani ruokakriitikko. Ja välillä matkatoimittaja. Kaikki käy, kunhan se kuvaa minun tapaani ihmetellä ympäröivää maailmaa.