Halloween

Tämänvuotinen halloween vietettiin maailman eli Vantaan Reunalla mökkipahasessa ilman vettä ja vessaa. Karmaisevat tunnelmat sopivat oikein hyvin juhlan tunnelmaan. Ajatelkaa nyt millaista on ajella halloweenin viettoon mutkaisia metsäteitä pikku Micralla, kun yö vaan synkkenee ja sumu nousee.

Meikäläinen pukeutui 1920-luvun vetimiin. (joissa tajusin viettäneeni jo aika monet samansuuntaiset pippalot.)


Tässä todistusaineistoa myös iltaan varten tekemästäni pelottavasta kakusta. Ulkonäöstä huolimatta maku oli mainio.

Mistä tietää saaneensa aivotärähdyksen...

Kuten useat rakkaat ystäväni tietävät, minulta saa usein suhteellisen oikeellisia neuvoja terveydenhoidon suhteen. Tämä ei johdu yksinomaan hyvästä kasvatuksesta vaan siitä, että testaan taudit ensin itse ennen neuvojen antamista. Tässä seuraa siis reportaasi lievästä aivotärähdyksestä.

1. Ensimmäinen oire: Päähän sattuu. Joka puolelle.
2. Toinen oire: Päähän nousee kuhmu ja kampaus näyttää huonolta.
3. Kolmas oire: Pyörryttää ja on vaikea kohdistaa katsetta.
4. Neljäs oire: Autossa tulee paha olo.
5. Viides oire: Äänet muuttuvat yllättäen hyvin koviksi. Oven sulkeminen kuulostaa laukaukselta.
6. Kuudes oire: Nukahtaa istualtaan sohvalle.
7. Seitsemän oire: Kirjoittaa asiasta naamakirjaan, muttei saa aikaiseksi täysin järjellisiä lauseita.

Jälkiseurauksena on hetkellinen älykkyysosamäärän lasku ja kauneudenhoidollisia ongelmia:
On miltei mahdoton keskittyä mihinkään. Voi tehdä vain yhtä asiaa kerralla. Unohtaa jatkuvasti, mitä oli tekemässä ja mihin laittoi tavaransa.
Kestää hetki tajuta, että sinulle puhutaan. Kestää hetki tajuta, mitä puhuja sanoo. Kestää hetki ajatella, mitä pitäisi vastata. Kestää hetki saada asia sanotuksi.
Nukuttaa ja väsyttää. Vuorotellen
Hiuksia ei voi pestä normaalisti, koska päähän ei voi koskea saati laskea siihen suoraan vettä. Kestokampauksena toimii löysä letti.
Ovenkarmi, seinät ja yleensäkin kiinteät esineet lähestyvät yllättävällä nopeudella. Varjoja pelästyy, kun tottuu siihen, että meinaa koko ajan törmätä johonkin.
Kahvihuoneessa tekee mieli pyytää ihmisiä hiljenemään, koska puhe kuulostaa yleiseltä älämölöltä. Harkitsee vahvasti korvatulppia.
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: Unohtaa kaiken osaamansa ruotsin, mikä vaikeuttaa suuresti kielellä kommunikointia.

Kakku ja polttarit

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen ajattelin esitellä äärimmäisen laajalle lukijajoukolleni ihmeen:
Ensimmäinen täytekakkuni yli kymmeneen vuoteen (kuten myös ensimmäinen onnistunut täytekakku ikinä. Kädet tutisten väänsin myös koristukset. Kerman pursotus on ensikertalaiselle hirveän jännittävää!



Kakun ohjetta voi kalastella Katin kammarista.

Tämä kakku ei kuitenkaan suunnannut aivan oikeisiin 50-vuotispippaloihin vaan polttareille. Ensimmäisiä kertoja vilisi viimeviikolla silmissä, koska nämä olivat elämäni ensimmäiset polttarit, joissa olin juhlimassa ja kaiken päälle vielä kaason roolissa. Ohjelmassa oli ensin liveroolipeli, jonka aiheena olivat vanki-pulsu-noidan 50-vuotisjuhlintaa noitavankilan yhteisötiloissa. Tämän jälkeen meikälainen vetäisi porukalle tanssitunnin. Oli hyvin mielenkiintoista opettaa isoa lössiä tuttuja ihmisiä. Tanssin jälkeen mentiin morsiussaunaan, jossa härskit kansanlaulut nostattivat kattoa. Tunnelma pysyi korkeuksissa myös saunomisen jälkeen, kun nautimme ensin boolia sekä iltapalaa ja sitten suuntasimme paikalliseen homobaariin valtaamaan tanssilattia. Morsiamen tunnelmia löytyy täältä:

Mahtava ilta ihanien ystävien parissa!

Avautumista ja liikkuvaa kuvaa

Meneillään oleva museopedagogiikan kurssi paukutta meille typerille talluikoille konstruktiivisen oppimisen iloja. Kuitenkin meidät aikuisopiskelijat laitetaan lukemaan ylimitoitettu kasa kirjoja. Oppija raukka saa kaataa aivoihin liian ison määrän tieto ja sitten rukoilla, että muistaa siitä jotain, kun aika esseen kirjoittamiselle koittaa. Esseen, jolle ei vielä ole annettu aihetta.

Toki tenttikirjojen kanssa voi harjoittaa kaikenlaisia oppimismalleja. Kirjan kokee heti läheisemmäksi, kun sitä on käyttänyt tyynynään. Ja kosketusta tietoon saa takuuvarmasti, kun mäjäyttää kirjalla päähänsä. Itse harrastan oppimisen apuna syömistä. Eilen katosi jäljettömiin rasiallinen pakastemansikoita.

Onneksi opiskelija saa myös tyhjentää aivojaan. Minä tein sen katselemalla kaksi leffaa. Kaikille historian ja romantiikannälkäisille. Suositten elokuvaa The young Victoria, joka kertoo nimensä mukaan kuningatar Victorian nuoruudesta. Raina sopii sellaisille jotka pitävät onnellisista lopuista. Ja sellaisille, jotka haluavat tietää elokuvan juonen etukäteen. (Historiaan pohjautuvissa tarinoissa on vähän vaikea olla yllätyksellinen.)
Meinasin laittaa tänän elokuvan trailerin. SE oli kuitenkin kamalan siirappinen. Eli en laita.

Toisena elokuvana illan ohjelmistossa oli New York, I love you. Tätä elokuvaa on mielestäni mainostettu romanttisena komediana. Se ei ole sitä, vaikka siinä on sekä romantiikkaa että komediaa. Loppujen lopuksi elokuva on hyvin teatterimainen - täynnä hetkiä ihmisten elämästä. Taiteellinen jopa. Tästä voi laittaa trailerinkin. Nauroin jopa kerran, kun sitä katsoin.