Kuten useat rakkaat ystäväni tietävät, minulta saa usein suhteellisen oikeellisia neuvoja terveydenhoidon suhteen. Tämä ei johdu yksinomaan hyvästä kasvatuksesta vaan siitä, että testaan taudit ensin itse ennen neuvojen antamista. Tässä seuraa siis reportaasi lievästä aivotärähdyksestä.
1. Ensimmäinen oire: Päähän sattuu. Joka puolelle.
2. Toinen oire: Päähän nousee kuhmu ja kampaus näyttää huonolta.
3. Kolmas oire: Pyörryttää ja on vaikea kohdistaa katsetta.
4. Neljäs oire: Autossa tulee paha olo.
5. Viides oire: Äänet muuttuvat yllättäen hyvin koviksi. Oven sulkeminen kuulostaa laukaukselta.
6. Kuudes oire: Nukahtaa istualtaan sohvalle.
7. Seitsemän oire: Kirjoittaa asiasta naamakirjaan, muttei saa aikaiseksi täysin järjellisiä lauseita.
Jälkiseurauksena on hetkellinen älykkyysosamäärän lasku ja kauneudenhoidollisia ongelmia:
On miltei mahdoton keskittyä mihinkään. Voi tehdä vain yhtä asiaa kerralla. Unohtaa jatkuvasti, mitä oli tekemässä ja mihin laittoi tavaransa.
Kestää hetki tajuta, että sinulle puhutaan. Kestää hetki tajuta, mitä puhuja sanoo. Kestää hetki ajatella, mitä pitäisi vastata. Kestää hetki saada asia sanotuksi.
Nukuttaa ja väsyttää. Vuorotellen
Hiuksia ei voi pestä normaalisti, koska päähän ei voi koskea saati laskea siihen suoraan vettä. Kestokampauksena toimii löysä letti.
Ovenkarmi, seinät ja yleensäkin kiinteät esineet lähestyvät yllättävällä nopeudella. Varjoja pelästyy, kun tottuu siihen, että meinaa koko ajan törmätä johonkin.
Kahvihuoneessa tekee mieli pyytää ihmisiä hiljenemään, koska puhe kuulostaa yleiseltä älämölöltä. Harkitsee vahvasti korvatulppia.
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: Unohtaa kaiken osaamansa ruotsin, mikä vaikeuttaa suuresti kielellä kommunikointia.
