Aikaisin aamusta ylös kömpinyt matkaseurue ahtautui bussiin. Laukussa retkeäkin perinteikkäämmät pillimehut sekä mielijohteestä mukaan päässyt suklaalevyn jämä.
Pilvinen sää sai hiljalleen väistyä auringon tieltä, kun köröttelimme kohti Mietoista. Matkalla meidät paimennettiin tienvarsi kuppilaan haukkaamaan oppiaineen tarjoamat sämpylät pikavauhtia. (Kukaan ei sitten tällä pysähdyksellä käy vessassa, koska ei ole aikaa!) Tässä vaiheessa olimme siis auttamattomasti myöhässä.
Onneksi opiskelijat osaavat hotkia pullansa nopeasti, sillä matkan varsinaiseen ensimmäiseen kohteeseen Saaren kartanoon saavuimme ihan ajallaan. (huom. täällä sai käydä vessassa ja upeat vessat onkin. Yritin ottaa kuvan, mutta kopissa ei oikein ollut tilaa koko atmofäärin tallentamiseksi).
Seuraavana kuitenkin kuva itse kartanosta
Saaren kartano on Kone-säätiön omistama tutkijaresidenssi, johon tutkijat ja taiteilijat voivat päästä touhuilemaan omiaan upeissa puitteissa. Kartanossa järjestettäviin seminaareihin kannattaa myös osallistua, koska tilaisuuksissa tarjottu lounas on vertaansa vailla. :o)
Kartanon sisätilat on MTT:n muovimattosisustuksen jälkeen pistetty uuteen uusvanhaan muotoon.
Tällainen työhuone kelpaisi minullekin:
Samoin tuo tapetti:
Kartanoon tutustumisen jälkeen kuskasi bussi meidät Uuteenkaupunkiin. Paikanpäällä lounastimme eräässä opiskelijaruokalassa, johon mentiin sisään porteista. Siellä oli myös kameravalvonta. Syöminen on ilmeisen vaarallista puuhaa...
Lounaan jälkeen meille jäi hetki aikaa palloilla ihanassa ulkoilmassa. Uusikaupunki on muuten aivan ihastuttava paikka. Kauniita vanhoja puutaloja on korttelikaupalla ja uudempikin rakentaminen alkaa olla aika nostalgista matalaa ja pientä kerrostaloarakentamista. Mm. eräässä talossa seinät on päällystetty kirkuvankeltaisella muovilevyllä suoraan 70-luvulta. Onneksi se on ainoa laatuaa.
Tassuttelimme myös pienelle mäennyppylälle katsomaan tuulimyllyjä. Kuvassa mamsellituulimylly. Mielestäni kaunein tuulimyllytyyppi.
Maisemakierroksen jälkeen suutasimme Uudenkaupungin museoon. Kulttuurihistoriallinen museo on sijoitettu vanhaan tupakkatehtailijan kotitaloon, joka ei olekkaan yhtään hullumpi residenssi. Huomatkaa seuraavan kuvan alkuperäiset tapetit ja sitä seuraavan alkuperäinen kaakeliuuni.
Tässä otoksessa taas iki-ihana peili ja päätön meikäläinen.
Uudessakaupungissa tutustuimme myös Vakka-Suomen panimoon, josta en viitsinyt näppäillä kuvia. Tämä osuus matkasta oli ilmeisesti suunniteltu henkilökunnan omien ostohalujen tyydyttämiseksi. Yllättäen opiskelijaryhmä tyhjensi pienin tehtaanmyymälän lähes kokonaan.
Tosin tässä kohteessa sai taas käydä vessassa, mikä oli mieluisaa.
Uudestakaupungista suuntasimme Laitilaan. (Miksi me ei voitu mennä Laitilan panimoon. Minä olisin voinut jatkaa matkaani kassit kilisten Herran Hakkarais-limsasta). Laitilassa tutustuimme Laitilan umpipihaan. Umpipihoista ulkona oleville suosittelen Koiramäen kirjoihin tutustumista. Valitettavasti sää kääntyi tässä vaiheessa sateiseen ja jäätävään suuntaan, kuten käy aina, kun lähtee tutustumaan viileisiin ja kosteisiin talonpoikaisasumuksiin.
Kuvassa yksinäinen kukka miespihalla:
Tässä otos talon sisäpuolelta myöhemmin lisätystä porstuasta.
Ja vielä muutama otos tuvan puolelta:
Vesisade hätyytti meidät retkeläiset ehkä liiankin pian takaisin bussin lämpöön ja matka kohti Turkua sai alkaa.
