Euroviisut

Onneksi Euroviisujenkin joukkoon eksyy aina välillä joku helmi!
Viron kappale on jotain todella ihanaa. Iski taas hirmuinen hinku opiskella lisää tuota kaunista kieltä!



Tässä vielä toinen ihastus muutaman vuoden takaa: Georgia

Itaaliaa

Tuossa muutama viikko sitten tuli piipahdettua Saapasmaalla pienellä viiden päivän ekskursiolla. Ajattelinkin aloitella bloggarin uraani eräänlaisella matkareportaasilla.
Matkan varsinaisina kohteina toimivat Milano ja Parma.

Aloitetaan Milanolla:
Muodin mekkaa Milanoa haukuttiin netin ihmeellisessä maailmassa sieluttomaksi paikaksi, jossa tekeminen ja nähtävä loppuu pian kesken. Minä kuitenkin pidän kaupungista suuresti, eikä meidän matkalla aikaa ollut todellakaan liikaa. Toki Milano on suurkaupunki ja poikkeaa siis pienemmistä sekä perinteikkäimmistä pikkukaupungeista. Vilskettä kaupungin kaduilla riittää siis aamusta iltaan, mutta tunnelma on mielestäni viihtyisä. Arkkitehtuurisesti Milano on todella kaunis ja kiinnostava kaupunki, kunhan ei eksy kaikkien uusimmille toimistoalueille.


Shoppailu:
Olimme ukkelini kanssa alunperin haaveilleet täydentävämme matkalaukkujamme Milanon ostoskaduilla oikein olan takaa. Shoppailua tuli kyllä harrastettua, mutta kukkaron laihuus aiheuttaa Milanossa ongelmia. Kaikenlaista ihanaa matkailija kyllä varmasti löytää, mutta opiskelijabudjetilla ei maksella monia satoja euroja muotiluomuksista saati kolmea kymppiä suht tavallisesta puuvillapaidasta. Ongelmaksi muodostuukin se, että laatu maksaa ja halvalla saa sellaista Suomestakin tuttua hempparitavaraa. Tosin meidän ostosonneemme saattoi vaikuttaa myös vuodenaika. Italialaiset itse kun vielä käyttivät toppatakkeja ja talvikenkiä.
Ostoksista kiinnostunutta suosittelen tutustumaan Corso Buenos Airesin tarjontaan. Tämä melko pitkä katu tarjoaa lähes kaikki samat liikkeet kuin keskustan ostoskadullakin. Hinnat olivat kuitenkin vähän alhaisempia ja alennuksia näkyi enemmän. Lisäksi katu sijaitsee vain muutaman korttelin päässä päärautatieasemasta, johon myös bussit Malpensan lentokentältä saapuvat. Tmän kadun Benettonin liikkeessä oli myös ilmainen vessa! :o)
Kyseisellä kadulla törmäsimme myös yhteen outlet myymällän. Siellä oli vaikka mitä alunperin hirmuisen kallista, mutta nyt kohtuuhintaista. Esim. eräät ihanat 320 eurosa maksaneet kengät satasella. Ne perkuleet eivät vaan ihan istuneet. Olen vieläkin murtunut. Koot olivat kuitenkin meikäläisille kääpiöille liian suuria. Muutenkin Italiassa pieniä kokoja oli vaikea löytää.

Ruokaelämyksiä:
Tutustuimme italialaiseen sushiin erään sivukadun sushille pyhitetyssä lounaspaikassa. Ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista (Paitsi misokeitto. Sille hinnaksi oli lätkäsity 3 euroa.) Miinuspuoli oli se, että vain yksi työntekijä puhui englantia. Muut menivät panikkiin heti, kun lähestyimme uhkaavilla kysymyksillä, kuten voisimmeko maksaa. Jäännää oli se, että tuoreena silmien edessä valmistettu sushi maksoi vähemmän, kuin valmiiksi muovikippoihin pakattu take a way versio. Ilmeisesti aika on rahaa erityisesti lounashetkellä.
Tämän lisäksi Mialanossa ruokailimme kiireestä johtuen vain rautatieaseman panniini kojun antimilla. Vähän hintavaa, mutta monipuolista ja maukasta tarjontaa sai kyseisestä kojusta. Se oli selvasti myös paikallisten matkustavaisten suosiossa. Myös kasvisvaihtoehtoja löytyi, kun vähän tutkaili.


Suositeltavaa Milanossa:
Käppäily ja ympärilleen pällistely on mielestäni jokaisen Milanossa piipahtavat ehdoton ykkösjuttu. Muotiliikkeiden bongailun ohessa kannattaa nostaa pää kohti taivasta ja ihastella kauniita taloja, parvekkeita ja kattopuutarhoja.


Nähtävyyksistä ehdoton ykkönen on Milanon tuomiokirkko eli Duomo. Valtava goottilaiskirkko oli upea elämys. Valitettavasti sisällä ei saanut kuvata lainkaan. Eikä kyseinen pytinki ulkokuvissakaan mahdu millään samaan otokseen. Tässä yksi pieni pala:



Duomon lisäksi matkailijan kannattaa tutustua myös Galleria Vittorio Emmanueleen, jossa kaikki ökyliikkeet pitävät majaansa. Ostoskeskus on itsessään upeaa taidetta, jossa tulee toljoteltua enemmän laittiaa ja kattoa kuin liikkeitä. Sen verran tosin vilkaistiin muotiakin, että Pradan liikkeen ikkunassa olleelle koltulle löydettiin hintalapuksi 2000 euroa.

Loppuun kansatieteellisiä havaintoja Milanosta:
Italialaiset ovat keksineet kaikkia käteviä teknisiä vempeleitä. Esimerkiksi ruokakaupassa oli juuri käytöön otetty automaattiset itsepalvelu kassat. Vempeleissä sai itse vilautella viivakoodit ja kone sönkotti vastaukseksi tuotteiden nimet. Lopuksi kuuli vielä hinnankin ja sitten sai vinguttaa visaa tai leikkiä oikealla rahalla. Me tosin päädyimme kaupan ainoaan ihmisvetoiseen kassajonoon, koska emme uskoneet kielitaidon riittävän automaatin käyttöön.
Milanolaiset ovat myös keksineet maksulliset vessat, joita on vaikea huijata. Perinteiset vessan oveen asennetun maksulukon sijaan päärautatieasemalla oli otettu käyttöön uuden uutukaiset portit. Sekä miehet että naiset painelivat samoista porteista. Euro koneeseen ja kohta kaksi muovista oviläppää aukenivat ja sulkeutuivat. Jos konetta yritti huijata kahden ihmiset yhteis-pika-livahtamisella, se alkoi ulvoa. (Juu, kyllä me kokeiltiin. Eikä jääty kiinni, koska valvoja/siivoja oli liian hidas.) Pelottava kokemus.


Tästä on näköjään tullut jo sellainen sepustus, että lisää Italiasta myöhemmin...

Alku

Päätin aloittaa tämän uuden blogin, sillä vanhaan nettipäiväkirjaan ei oikein enää tule kirjoitettua. Jotenkin se on varattu pelkästään tunteille ja ajatuksille, eikä tavallisille arkipäivän asioille oikein jää sijaa. Tämän blogin tarkoitus onkin tallentaa arkisempia paloja elämästäni. Haluan jättää pienoisen piiperruksen kaikennäköisestä tavallisen elämän touhuilusta.
Olen innoissani mahdollisuudesta välillä leikkiä muotibloggaria vajaavaisella vaatekaapin sisällölläni. Välillä voin taas esittää olevani ruokakriitikko. Ja välillä matkatoimittaja. Kaikki käy, kunhan se kuvaa minun tapaani ihmetellä ympäröivää maailmaa.